Tärkein kaluste:
Tyynelän huonekaluista ehkä tärkein on keittiön pöytä. Sen ympärillä tapahtuu lähes kaikki elämä; kokataan, ruokaillaan ja seurustellaan. Itse istun sen ääressä myös töitä tekemässä, koska se on paikka, josta on parhaat maisemat ympäri alakertaa. Aika ajoin ajatus harhailee ja jään katselemaan ympärilleni asioita jälleen kasatakseni. En tahdo työskennellessäni tuijottaa seinää.
Koska kyseessä on niin tärkeä kaluste, jaksaa sitä täydellistä metsästää. Erilaisia pöytiä on meidän ja Tyynelän historian aikana ollut keittiössä kolme. Ensin se oli vanha ovi, jonka päälle teetettiin lasi. Tämä hankittiin heti talon ostohetkellä. Silloin kaiken piti olla maalaisromattista ja krumeluurimpaa. Pöytä oli melko raskas ja saikin myöhemmin alleen uudet jalat, joka oli askel kohti parempaa. Toinen pöytä oli Jannen itse tekemä. Se tehtiin edellisen kanssa samaan malliin, jotta jo ostettu lasi saatiin hyödynnettyä. Pöytä tehtiin liimapuulevyistä ja -tolpista. Sitä ei käsitelty mitenkään, koska värin ei haluttu muuttuvan. Pöytä oli ihana, mutta edelleen tilaan liian raskas.
Nyt viimein saimme toteutettua pyöreän pöydän, joka mulla on ollut jo liian pitkään ajatuksissa. Olin ihan vakuuttunut, että se olisi tähän tilaan, jossa kaikki muut kalusteet kulkee kantikkaina pitkin huoneen seiniä, täydellinen. Oikeassa olin.
Tähän mennessä esille tulleet ajatukset ja plussat:
- Tarjoilulle sekä ruokailijoille on yhtä paljon tilaa, kun suorakaiteen mallisella pöydällä.
- Ruokia on helppo ojentaa.
- Vie vähemmän tilaa kulkureiteiltä ja keittiö tuntuu suuremmalle.
Mistä materiaalit:
Uusi pöytä on lähes itse tehty. Jalka löytyi Tori.fistä. Se on vanha Martelan työpöydän jalka, joka painaa reilut 30 kiloa. Päättelin, että tähän saadaan tehtyä tukeva pöytä. Jalka seisoi ensin joitain kuukausia meillä kotona. Sitten Tyynelän eteisessä. Pöytälevyn hankinta ei meinaan ollut mikään yksinkertainen asia. Sahoilta olisi kyllä saanut tarpeeksi suurta vaneria, mutta mun sahaustaidot ei aiemmin ihan vakuuttaneet ja meidän koneetkaan eivät ole aivan pro-tasoa. Jälki olisi ollut sen mukaista. Päädyin sitten tilaamaan pöytälevyn paikallisen rakennusliikkeen kautta. Näin se saatiin tontille muotoon leikattuna ja käsittelemättömänä. Tää oli hyvä ratkaisu siksikin, koska meidän omaan autoon se ei olisi mahtunut.
Näin se tehtiin:
Levyjä tuli kaksi. Ne ovat halkaisijaltaan 100 cm ja 150 cm. Tähän ratkaisuun päädyttin kahdesta syystä. Ensinnäkin pöytä tarvitsi jäykisteen. Näin suuri levy on vaarassa ajan myötä taipua, joten jalkaan kiinnitettiin ensin metrinen levy ja sen päälle 150 senttinen. Toiseksi siksi, että pöydänjalka on 70 cm korkea ja se oli ollut aikoinaan käytössä paksun levyn kanssa. Kahden 24 mm paksun vanerilevyn kanssa ruokapöydästä saatiin sopivan korkuinen, eikä alempi vaneri juurikaan näy. Näin saatiin myös pöydän reuna näyttämään toiveeni mukaan ohuemmalle / keveämmälle.
Pintakäsittelyt tehtiin, kun levyt olivat jo paikoillaan ja pöytä keittiössä. Vanerilevyt hiottiin ensin. Sitten siveltiin pintaan puuvaha (Liberon Bloom, sävy kaarna). Välissä hiottiin kevyesti ja siveltiin vahaa uusi kerros. Toi tuote oli meillä ensi kertaa käytössä. Se ei käryttänyt kovinkaan pahasti ja kuivui nopeasti, joten ihan positiivinen kokemus. Käytössä on tullut huomattua, että pinta ei ime itseensä mitään tippuneen ruuan / juoman värejä ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi.
Mitä tällainen pöytä tulee maksamaan:
+ vanerit 180 € (halvemmalla varmasti saa muita levyjä)
+ jalka 40 €
+ puuvaha 25 €
= 245 €
(+ sahaus- / kuljetuskustannukset paikallisen urakoitsijan mukaan)
Tuolien tarina täällä. Keittiöstä ennen kuvia täällä ja täällä.